s. 24.3.2015
i. C.I.B FI SE EE MVA JMV-13 EEJV-13 EEV-13 HeJW-13 JV-13 V-13 EEV-14-15 BALTV-15 Araidan Naurava Kulkuri
e. Tallpeak Fire Walk With Me

	Nimi	Silmät	Lonkat	Kyynärpäät	LTE/MH	Tulos
uros	Tallpeak Kensington "Jannu"
uros	Tallpeak Keystone "Beni"
uros	Tallpeak Kidding Me "Onni"		B/B	0/0		VASERT
narttu	Tallpeak Keep It Simple "Jade"		D/D	0/0		EH
narttu	Tallpeak Keyfactor "Lumi"
narttu	Tallpeak Kindred Spirit "Raisa"
narttu	Tallpeak Kohinoor "Pilvi"
narttu	Tallpeak Kryptonite "Nera"
narttu	Tallpeak Kuga "Era"

…

PENTUPÄIVÄKIRJA

19.7.2015
Pidettiin K-pentueen jälleennäkeminen/luokkakokous/tapaaminen, mikä ikinä olikaan! Mutta pennut pääsivät siis pentulaatikosta lähdön jälkeen tapaamaan toisiaan ja leikkimään sydämensä kyllyydestä. Ja ai miten hauskaa niillä kaikilla olikaan! Ja meillä ihmisilläkin vierähti leppoisasti pari tuntia peuhaamista katsellessa! Tässä muutamia kuvia riehumisesta:

 

Kotisivupäivitysongelmasta johtuen hurjalla viiveellä, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan….
SAANKO YLPEÄNÄ ESITELLÄ, K-PENTUEEMME PERHEINEEN:

18.5.2015
Kaikki pennut ovat löytäneet omat hyvät kotinsa ja muuttaneet häntä heiluen innosta. Luovutusikäiset dalmispennut ovat todella elämännälkäistä porukkaa ja valtavan uteliaita ja innokkaita. Onnea matkaan kaikki K-pentuset ihanien perheidenne kanssa, toivotan teille iloisia hetkiä ja pitkää ikää!

11.5.2015
Kävimme pentujen kanssa eläinlääkärintarkastuksessa ja kuulotestissä. Viisi pentua kuulee molemmilla korvilla ja neljä yhdellä korvalla.

Pennut saivat mikrosirut niskaansa ja viralliset nimet lyötiin sitä myötä lukkoon, he ovat:
Pojat: Tallpeak Kidding Me, Tallpeak Kensington ja Tallpeak Keystone
Tytöt: Tallpeak Keep It Simple, Tallpeak Kryptonite, Tallpeak Kohinoor, Tallpeak Kuga, Tallpeak Kindred Spirit ja Tallpeak Keyfactor

4.5.2015
Pentulaatikossa vauhti senkun lisääntyy! Volyymit sen sijaan näillä pennuilla näyttävät pysyvän suhteellisen kohtuullisena. Leikit ovat vauhdikkaita, mutta leppoisassa hengessä. Pennut nukkuvat yönsä sikeästi ja hiljaa ja päiväunien aikanakin talon saisi vaikka ympäriltä purkaa ilman, että joukkio siihen kovasti reagoi. Ovat siis tottuneet monenlaisiin ääniin ja touhuun pentulaatikon ulkopuolella.

Kuulotestiin ollaan menossa viikon kuluttua 11.5 ja omia matkareppujaan pennut alkavat pakkailemaan keskiviikosta 13.5 lähtien. Olemmekin jo saaneet haalittua pentupaketteihin kaikenlaista mukavaa kotiinvietävää 🙂

Aivan ihania vieraita on pennuilla käynyt ja koteja on löytynyt mukavasti, omaa ihmistä ovat vielä vailla Linda (ruskea tyttönen, jolla toinen silmä sininen eli myydään lemmikiksi/seurakoiraksi) sekä Raineri, joka on varsin komea nuoren miehen alku.

24.4.2015
Tervetuloa tutustumaan K-pentueeseemme. Tämän viikon lopusta lähtien pennut toivottavat kaikki halukkaat tutustujat tervetulleeksi Leinikkitielle. Koska pentujen kanssa asustelee myös pari ihmistä ja pari aikuista koiraa, niin toivomme, että ilmoittelet hyvissä ajoin vierailutoiveesta niin osaamme kaikki olla valmiina kotona odottamassa. Vapaana pentueessa on vielä näillä näkymin yksi tyttö ja yksi poika, sinisilmäiset pennut myydään edullisemmin lemmikeiksi EJ-rekisteröitynä.

20.4.2015
SAAMMEKO ESITELLÄ K-PENTUE (kuvat Antti Kalanti & Mia Wallenius):

17.4.2015
Erikoisia uutisia pentulaatikon reunalta. Voinen julistaa K-pentueemme ainakin epävirallisen Suomen Ennätyksen haltijaksi, mutta ehkäpä jopa Maailman Ennätyksen tekijäksi. Olemme nimittäin epäuskoisena tuijotelleet pienokaisten auenneita silmiä ja epäilleet omia silmiämme. Mutta uskottava kai se vaan on, että jostain kummallisesta sattumuksesta johtuen olemme aikaansaaneet ennätysmäärän sinisiä silmiä tähän pentueeseen. Taisin kehuskella viime pentueen kohdalla kuinka kaunis oli Jossun lemmikin sininen silmä ja ilmeisesti tämä kehu otettiin sitten kohtalon toimesta vastaan jonkinlaisena tilauksena. Meille syntyi siis 12 pentua, joilla on yhteensä 13 sinistä silmää!! Näin ollen meillä on neljä pentua joilla on molemmat silmät siniset ja viisi joilla toinen silmä on sininen. Valitettavasti näistä täysin sinisilmäisistä kolme osoittautui myös kuuroiksi ja jouduimme niistä tänään luopumaan. Samalla tuli todistettua sekin teoria paikkansa pitäväksi, että sinisillä silmillä ja kuuroudella on yhteys keskenään.

Pesueessa on siis tämän hetkisten laskelmien mukaan kolme niin kutsuttua ”priimaa” eli näyttely- ja jalostukelpoista pentua ja loput ovat sitten erinomaista seurakoiralaatua. Hieman pää pyörällä tässä nyt ollaan ja toiveissa on, että jonkinlainen erehdys olisi tulkinnoissa käynyt, mutta toisaalta eipä se silmien väri sitä koiran elämää perheenjäsenenä mitenkään haittaa ja kauniita ne siniset silmät ovat edelleen mielestäni 🙂

Tämä nyt kuitenkin muuttaa pentujen osalta varaustilannetta sikäli, että nämä sinisilmät rekisteröidään EJ-rekisteriin ja ovat siis hinnaltaa hieman edullisempia. Eli seurakoirakoteja olisi heille etsinnässä. Pennut ovat varsin suloisia hännänheiluttajia jo tässä vaiheessa ja pääsevätkin tutustumaan kotikandidaatteihin ensi viikon lopusta lähtien. Tervetuloa siis tutustumaan ja ihastumaan meihin!

9.4.2015
Nopean edistyksen aikoja! Nimittäin silmät alkavat porukalla avautua ja maailmaan pällistellään melkoisina hoo-moilasina. Myös kuulohavaintoja alkaa olla jo osalla pentuja, jotka istua pällöttävät lootassaan pentuhuoneeseen mennessä ihan selkeesti sellaisella ”Kukas sä sit oot?”-ilmeellä. Pilkut ovat tulleet myös esille jo selkeämmin ja pikkuhiljaa persoonallisuudet alkavat tulla pennuista esille. Josko kohta saisimme teille yksilölliset esittelypotretit jokaisesta pennusta erikseen…

7.4.2015
Pääsiäispyhiä tuli vietettyä pentujen touhuja katsellessa ja aikamoista vilperiporukkaa on kyllä laatikko täynnä. Vaikka pennuilla ei vielä ole silmätkään auki, niin siitä huolimatta ne liikkuvat jo varsin vikkelää tahtia, jaloille noustaan jo kohtalaisen terhakkaasti ja osalta onnistuu jopa jonkin tason pompahtelu. Hauskuuden tähän tuo se, että laatikossa mennnään sekä eteenpäin, että taaksepäin aivan yhtä kovaa vauhtia. Jopa sen verran kovaa, että pääsiäisen teemanumerona oli ”me karkaajat” nimittäin oviaukon korottamisesta huolimatta pentuset ovat päättäneet alkaa laajentamaan reviiriään tutuksi käyneestä pentulaatikossa muun huoneen puolelle ja välillä on saanut tosissaan palautella karkulaisia takaisin laatikkoonsa urakalla. Onneksi Riesa-äiti osaa huudella ihmisiä apuun siinä vaiheessa kun jälkikasvu alkaa ”levitä” liian laajalle, nyt jo yli kilon painoiset pennut ovat liian isoja äidin kannettavaksi.

Eilen pennut sitten pääsiäisloman kunniaksi pääsivät siirtymään kategoriassa isompien kakaroiden tiloihin kun pentuhuoneeseen roudattiin pentuaitauksen ensimmäinen kattaus. Pentuaitaushan on meillä sellainen elementtitalo, joka kasvaa pentujen kasvaessa niin, että niillä koko ajan olisi riittävä tila vipeltämiseen ja sitä kautta motoriikka kehittyisi hyväksi jo pienestä pitäen.

Nyt vaan odotellaan malttamattomina silmien avautumista, joka pitäisi tapahtua ihan hetkellä millä hyvänsä. Sen jälkeen aletaan pikkuhiljaa testailemaan kuulo-osastoa. Siinä sitten ovatkin suurimmat merkkipaalut pentujen matkalla tässä kohdassa. Nämä kaksi asiaa kun ovat selvillä niin alkaa olla aika ottaa vastaan vieraita ja mahdollisia pentujen omia ihmisiä katselmukselle. Ai niin, alkavathan ne pilkutkin siintää jo aika selkeästi pennuilla eli elämme jännittäviä aikoja!

30.3.2015
No niin, kasvattajatäti suuntaa näöntarkastukseen, kansalaisopiston matematiikkakurssille ja tilaa ”miten selviät nukkumatta”-kirjekurssin. Nimittäin kävipäs sellainen moka, ettei koskaan ennen… Kerrankin suhteellisen ripeästi kun saa kotisivut päivitettyä sen suhteen, että mitä on pentulaatikkoon putkahtanut niin eiköhän se osoittaudu sitten täysin virheelliseksi tiedoksi. Nimittäin sillä kuuluisalla kokemuksen tuomalla varmuudella pennut tarkastettiin heti syntymän jälkeen ja listattiin syntymäkellonajan sekä syntymäpainon ja sukupuolen perusteella. Paha mennä tässä kohdassa sanomaan, että mikä kohta tässä toimintaketjussa teki tepposet vai liekö sitten vaaleanpunainen kasvuympäristö saanut Robinin toisiin ajatuksiin, mutta joka tapauksessa viimeisenä syntynyt ”poika nimeltä päivi” olikin tosiaan seuraavan päivän tsekkauksen perusteella tyttö.

Hienoinen haaste tässä pentujen tarkemmassa syynäyksessä on se, että Riesan mielestä meillä ihmisillä on selkeästi rajoitettu prepaid pentujen näpälöinnissä. Riesa on koko ajan suhtautunut varsin avoimesti ja ystävällisesti meihin ihmisiin, mutta katrastaan se pitää tarkkaa laskelmaa. Riesa myös mielellään järjestelee pentujaan mieleisiinsä ryhmiin ja laatikon nurkkiin. Ensimmäisinä päivinä se oli sitä mieltä, että pentuja sai katsoa, mutta kädessä sai jokaista pitää vain hetken. Kun laatikosta otti pennun tutkiakseen sitä, tuli Riesa hetken päästä ihan ystävällismielisesti hakemaan ”lapset takaisin kotiin” ottamalla pennun varovaisesti suuhunsa ja siirtämällä takaisin pentulaatikkoon kyseisen pennun paikalle.

Perjantain ja lauantain välisenä yönä iski sitten se ”Me muuttajat”-tauti meille. Riesa sai nimittäin päähänsä, että pentulaatikko on jo niin nähty. Se siirsi kantamalla koko köörinsä pentuhuoneen toiseen nurkkaan ilman, että keksimme järkevää syytä tälle toimelle. Vaikka yritimme palauttaa pennut ja äidin takaisin laatikkoon niin silmän vältettyä oli koko joukkio taas huoneen toisessa päässä. Sinänsä tässä ei mitään ongelmaa ole, koska koko pentuhuoneessa on lattialämmitys ja huone on varattu pelkästään Riesalle ja pennuille. Mutta tuntui vaan kovin hassulta. Sunnuntaina sitten evakossa olo alkoi äidille riittää ja koko katras siirrettiin hyvässä järjestyksessä takaisin pentulaatikkoon, jossa nyt tyytyväisenä majaillaan!

Pennut ovat nyt kaikki kasvaneet syntymäpainoistaan selkeästi ylöspäin ja Riesalle edelleen maistuu ruoka varsin hyvin (Thank god for Eukanuba High Calorie!) ja näin ollen maitoa on hyvin riittänyt koko ajan ja kaikille. Näyttäisi siis siltä, että tässä kohdassa kaikki hyvin!

Väreistäkin on jo päästy kärryille ja enemmistö on mustapilkkuisia, mutta sekä tytöissä, että pojissa löytyy myös ruskeapilkkuisia. Yksi tyttö mahdollisesti edullisemmin pienen kauneusvirheen takia

24.3.2015
Tänään se sitten tapahtui, K-pentue on täällä! Aamusella ei Riesa-äiti antanut vielä mitään merkkejä alkavasta synnytyksestä vaan ruoka maistui ja muutenkin äityli oli levollinen oma itsensä. Toki laskelmiemme mukaan h-hetki alkoi lähestyä, mutta se tulikin sitten yllättävän pian! Kuitenkin alkuillasta Riesan käytös muuttui yllättäen ja peräjälkeen laatikkoon käytännössä plopsahti poikanen ja tyttönen. Riesa osasi heti alkujaan toimia erinomaisen hyvin ja sillä on selkeästi erittäin hyvät äidin vaistot, kasvattaja sen sijaan oli varmasti hetken hölmistyksen perikuva. Yleensä ensikertalaiset nartut voivat olla monta päivääkin levottomia ja synnytyksen lähestyessä ne käyttäytyvät silmiin pistävän hermostuneesti. Riesa kuitenkin hallitsi hermonsa varsin hyvin ja ilman yhtään vingahdusta ja minkäänlaista apua se verkkaiseen tahtiin saattoi maailman viisi poikaa ja seitsemän tyttöä. Välillä porukkaa tuli ensimmäisten kaltaisessa parivaljakkotahdissa ja välillä pitkän pakerruksen jälkeen tupsahti maailman yksittäinen pentu. Pari hieman pienempää on joukossa, mutta ei merkittäviä kokoeroja ja elinvoimaisuudessa ja vilkkaudessa ( tai ruokahalussa) ei ainakaan tässä alkuvaiheessa ole havaittavissa eroja. Kaikki pennut ovat toistaiseksi ainakin priimoja, eli ei blaffoja eikä häntämutkia. Silmien värit ja muut tarkentavat yksityiskohdat selviävät pentujen kasvaessa. Pojille keksimmekin on tapojemme mukaan humoristiset työnimet johtuen siitä, että pitkään vaikutti, että porukassa on vain yksi (ensimmäisenä syntynyt) poika Raineri, jolle onneksi myöhemmin syntyivät veljet Reidari, Rubeni ja Robini.

16.3.2015
Mammakoiran vatsanympärys jatkaa pyöristymistä! Ja vieläpä aika reipasta tahtia. Eli oletettavasti kaikille tähän mennessä alustavasti pentuja tiedustelleille tulee riittämään ja taitaa jäädä vielä ylikin, toivotaan vaan, että jakauma on ”tilausten” mukainen! Riesa voi oikein hyvin ( samoin Oiva isukki, vaikka kuuleman mukaan ikävä Riesaa välillä onkin lyhyestä tuttavuudesta huolimatta) ja kaikki etenee suunnitelmien mukaan. Päädyimme viime pentueen jälkeen hävittämään hyvin palvelleen pentulaatikkomme, joka alkoi olla jo monen pentueen jälkeen hieman ”elämää nähnyt” ja totesimme, että Oivalliset Riesat saavat ihan uutuuttaan hohtavan hienon ja nimenomaan niitä varten suunnitellun pesän. Nyt laatikko on valmis ja siitä tuli kyllä aika hieno ( toivottavasti riittävän iso, koska pienensimme kokoa hieman edeltävästä mallista joka oli aika massiivinen). Tässä laatikossa pentujen olisi tarkoitus viettää ensimmäiset pari viikkoa, jonka jälkeen ne siirtyvät sellaiseen aitaukseen missä liikkumisen harjoittelu ja ympäristöön tutustuminen sujuu hieman paremmin.
Tällä viikolla Riesa saa toiseen kertaan Herpes-rokotteen ja runsaasti hyvää ruokaa. Sitten vaan aletaan pikkuhiljaa valmistautumaan ensi viikkoon… Laskettu aikahan on ensi viikon puolivälissä.

6.3.2015
Kuten kuvasta (tosin pimeässä otettuna ja kurja sää ei tuo ”parhaita puolia” esille tulevasta äiti-koirasta) näkyy alkaa Riesan vatsanympärys olemaan jo varsin mahtavissa mitoissa! Ihan siis muutamaan pentuun emme todennäköisesti joudu tyytymään tälläkään kertaa. Odotushan on sujunu mainiosti ja Riesa kävi ottamassa talviloman mittaisen ”sopeutumisvalmennuskurssin” kasvattajan kodissa totutelleen Leinikkitiellä asumiseen. Näin ollen paikka on Riesalle tuttu ja turvallinen kun se tulee ennen laskettua aikaansa valmistautumaan pentujen syntymään ja voi levollisesti keskittyä olennaiseen. Meillähän Riesa saa käyttöönsä oman rauhallisen tilan lattialämmitetystä kodinhoitohuoneesta mistä se kuitenkin koko ajan näkee ja kuulee arjen toimintaa ja touhua, mutta ei joudu keskelle muiden koirien touhuja ison mahansa kanssa. Ulkoilla se saa halunsa mukaan joko yksin tai yhdessä muiden kanssa aidatulla pihallamme.

Tähän mennessä Riesa on tosiaan elänyt ihan samanlaista arkea kuin tavallisestikin, mutta nyt tiineyden edetessä alkaa sen ruokavalio ja liikunta hieman muuttumaan johtuen kasvavan vatsan vaatimuksista. Riesan ruoka-annosta on alettu kasvattamaan reippaasti ja ruuan energiapitoisuutta on myös lisätty. Rokotuksethan Riesalla ovat Kennelliiton vaatimassa kunnossa, mutta astutuksen jälkeen se on saanut jo kertaalleen Herpes-rokotuksen, jonka se saa vielä tehosteena n. viikkoa ennen pentujen laskettua syntymää. Tällä varmistetaan ettei koko ajan yleisemmäksi käyvä virus iske ainakaan meidän pesueeseen (ko. virus on aikuisella koiralla periaatteessa oireeton ja vaaraton, mutta pennuille tosi vaarallinen). Myös madotus on Riesan kohdalla hoidettu asianmukaisesti nykyohjeistuksen mukaisesti koko sen elinajan, joten sekin asia on kunnossa.

Miten meillä toimitaan pentuvarausten suhteen? Aika paljon tulee kyselyitä koskien pentueita ja osa innokkaista koiranhankkijoista haluasi tehdä hetimmiten varauksen pennusta, jotta voi varmistua siitä, että on varmasti jonon kärjessä. Moni haluaisi jopa heti maksaa varausmaksun pennusta. Itse koen, ettei ole järkevää luvata pennunostajalle sopivaa pentua ennenkuin oikeasti nähdään mitä pentueeseen syntyy. Joskus koiranottajalla on erityisiä toiveita pennun luonteen, ulkonäön tms. suhteen ja silloin joudutaan tietysti puolin ja toisin vieläkin pidempään tarkkailemaan, että löytyykö pentueesta sopivaa pentua juuri tähän kotiin. Itse koen asian niin, että on reilua pennunostajaa kohtaan todeta myös se, jos ei sopivaa pentua löydy ja ohjata ostaja jonkun toisen kasvattajan/pentueen pakeille. Koiraa ottaessaan sitoutuu niin pitkään projektiin, ettei kannata ottaa pentua joka ei tunnu omalta tai olosuhteista jotka epäilyttävät. Tästä syystä meillä ei peritä varausmaksua, ennenkuin pennunostaja on käynyt katsomassa pentuja ja todennut, että on halukas juuri tästä pentueesta pennun ottamaan ja sopiva pentu sieltä löytyy. Missään nimessä pennunottajan ei koskaan pitäisi maksaa varausmaksua näkemättä pentuja ja olosuhteita missä ne kasvavat! Tämä kuitenkin tarkoittaa myös sitä, että kun tekee alustavan pentuvarauksen, minä ajattelen sitä potentiaalisena kotina yhdelle pennuista. Lopullinen päätös puolin ja toisin syntyy kuitenkin vasta tapaamisessa, eli pennunostaja vakuuttuu että pentu on toivotun kaltainen ja minä taas vakuutun, että tarjolla oleva koti on dalmatiankoiranpennulle sopiva. Tästä syystä toivonkin, että mikäli pentua alustavasti varannut päätyykin ottamaan pennun muualta, tai syystä tai toisesta siirtää koko pennun hankintaa, ILMOITTAISI siitä vaikka pienellä viestillä, jotta pysyn kartalla listani kanssa 🙂

Käytännössä edetään niin, että pennunostajan otettua yhteyttä (puhelimitse tai s-postilla) ja kerrottua millaista pentua etsii ja kerrottuaan itsestään voi halutessaan ”laittaa nimensä listaan” eli tehdä alustavan varauksen pennusta. Kun pennut syntyvät on ensimmäinen tilaisuus kartoittaa vieläkö on mahdollista sopivan pennun löytymiseen (kun kokonaismäärä, sukupuolet ja värit ovat selvillä), tietoja asioiden etenemisestä päivittelen tänne sivuille ja facebook-sivullemme, jotka ovat kaikille avoimet ja julkiset. Sen jälkeen seuraavia etappeja ovat pilkutuksen ilmaantuminen (n. viikon-10 päivän iässä), silmien aukeaminen (n- parin viikon iässä) ja sen jälkeen kuulojen testaaminen ( kolmen viikon iästä eteenpäin). Dalmispentujen kohdalla on siis useampia eri välietappeja, jotka määrittelevat aina tarkemmin sen, että millaisia pentuja pentueessa lopulta on. Kuulojen testaaminen on yksi tärkeimmistä jutuista, kotikonstein pystymme varmistamaan, että pentu kuulee ja kun tämä on kaikkien pentujen osalta varmistunut voidaan pentujen puolesta laskea ensimmäiset vieraat pentuihin tutustumaan. Pentujen kuulothan varmistetaan ja molempien korvien osalta virallisesti testataan vielä 6-7viikon iässä BAER-testillä. Lisäksi ensimmäisten vierailujen ajankohtaan vaikuttaa vielä pentueen emä, miten se kokee tarvetta hoitaa pentuja. Useimmat dalmisäidit ovat hyvin suvaitsevaisia ja näyttävät mielellään pentujaan vieraille, joskus kuitenkin äitikoira voi alkuviikkoina olla kovin tarkka pennuistaan ja silloin sitä ei tietenkään stressata ulkopuolisilla vierailla. Yleensä kuitenkin 4-5viikon ikäisten pentujen kohdalla emä on hyvinkin innokas saamaan uusia leikittäjiä pennuille ja jakamaan näin niiden huomion. Pennuille uusien ihmisten kohtaaminen tuossa iässä on tietenkin myös hyvin opettavaista ja tärkeää. Aina mennään kuitenkin jokaisen pentueen kohdalla tilanteiden mukaan ja pentujen ja emän ehdolla, tästä syystä etukäteen ei voi kovin aikaisin sanoa tarkkaa päivämäärää koska pentuja pääsee katsomaan.

TALLPEAK-käsikirjan saat pennun mukana opaskirjaksi yhteiselle tiellenne
Kun pennunostaja tulee sitten tutustumaan pentuihin, hän saa kotiin mukaansa 40-sivuisen pennunhoito-oppaani, johon toivon, että ehditään tutustua ajatuksella ennen pennun muuttamista uuteen kotiinsa. Sen kanssa mennään sitten kotiin pohtimaan yön yli sitä, että oliko pentu toivotun kaltainen ja kaikkien saatujen lisätietojen myötä vieläkö tuntuu siltä, että haluaa pennun hankkia. Seuraavana päivänä voi sitten kunnollisen harkinnan jälkeen tehdä pentuvarauksen.

TÄLLÄ HETKELLÄ, pennuille on jo jonkin verran alustavia varauksia, mikäli saamme normaalikokoisen pentueen, on vielä muutamalle alustavalle varaukselle realistisia toivomuksia. Eli kannattaa ottaa pikaisesti yhteyttä jos pentue kiinnostaa!

Ensisijaisesti etsimme pennuille koteja, joissa koiranhankintaa on harkittu huolella ja uuteen perheenjäseneen ollaan valmiita sitoutumaan koko sen elämän ajaksi. Emme edellytä näyttelyharrastusta tai muutakaan kilpailemista, toki olemme iloisia pienestäkin kiinnostuksesta siihen suuntaan ja neuvomme ja autamme mielellämme alkuun!

2.3.2015
Nyt se on varmaa! Pentusia on tulossa! Riesan maha on kasvanut toiveiden mukaan ja muutkin oireet ovat asianmukaiset ( aamupahoinvointia eikä ruoka aina meinaa muutoin niin ahneelle maistua). Muutoin Riesa vaikuttaa oikein tyytyväiseltä ja hyvinvoivalta odottajalta. Mitään ennustuksia tässä kohdassa ei pysty vielä tekemään pentujen määrästä tai muustakaan, eli jännitys siltä osin vielä jatkuu.

 

22.1.2015
Kävimme tulevan pentueen emän Riesan (Tallpeak Fire Walk With Me) kanssa tervehtimässä sulhoksi valittua Oivaa (Araidan Naurava Kulkuri). Tämä on molempien koirien ensimmäinen pentue ja ensimmäinen yritys suvunjatkamiseen. Siksipä olikin varsin jännittävää etukäteen tuumailla sopivaa ajankohtaa ja pohtia millä tavalla astutus tulisi onnistumaan. Riesa on luonteeltaan varsin ystävällinen ja sopuisa narttu, joten oletus oli ettei sen astutus tulisi olemaan hankalaa. Itse uskon aika vakaasti koirien itse osaavan päätellä oikean astutusajankohdan enkä koe järkeväksi puuttua tapahtumien kulkuun ellei se jostain syystä ole välttämätöntä. Nyt kun narttu ja uros asuivat (kerrankin!) vain muutaman kilometrin päässä toisistaan ei ollut tarvetta edes progesteronimäärityksin selvittää oikeaa ajankohtaa vaan ajatus oli vierailla Oivan luona tarpeellinen määrä kertoja, jotta luonto olisi suosiollinen ja astutus saataisiin onnistumaan. Itse uskon siihen, että viisas ja normaaliluontoinen uros osaa päätellä nartusta otollisen ajankohdan astutukselle enkä suosi sellaisten urosten astutuskäyttöä, jotka haluavat astua aina ja kaiken viisveisaten kiimasta tai sen oikeasta ajankohdasta. Yliseksuaalisen uroksen jalostuskäyttö vain lisää tällaisten koirien määrää ja niiden kanssa eläminen arjessa ei ole kovinkaan miellyttävää jos koira pyrkii astumaan kaikki ja kaiken koko ajan. Tällaisistä pakkoastutuksista nartun kannalta ei yleensä myöskään tulla tiineeksi.

Päätimme tosiaan mennä tapaamaan Oiva-poikaa ensimmäisen kerran Riesan juoksupäivänä 10. koska osa nartuistamme on ollut varsin aikaisin kypsyvää mallia. Tottakai meille tyypillisesti aikataulujen päällekkäisyys ja kaikenlainen siihen liittyvä järjestely oli tälläkin kertaa mukana kuviossa. Koska astutusyritys yksi sattui arki-illalle olivat Oivan omistajat tietenkin töissä ja asiaan kuuluvasti molemmat täysin kiinni iltamyöhään saakka eli meidät otti vastaan perheen nuorempi väki ja näin päästiin testaamaan kuinka nuorella parilla synkkaa. Ja hetihän Riesa ihastui Oivan suloiseen olemukseen ja ei aikaakaan niin homma oli hoidettu. Hämmästyneimpiä lienevät olleen Oivan omistajat, joilla oli epäily ettei pentumaisen leikkisä Oiva ymmärtäisi mistä on kyse. Tosiasiassa olimme ovesta ulkona reilussa puolessa tunnissa saapumisestamme. Koska kaikki onnistui niin hyvin, totesimme ettei anna aihetta välttämättä uusintaan ja näin ollen jäämme jännityksellä odottamaan tuloksia…