s. 14.8.2014
i. GB MVA Washakie Chief As Great As
e. FI MVA PMV-09 PMJV-09 Tallpeak Classic Design

	Nimi	Silmät	Lonkat	Kyynärpäät	LTE/MH	Tulos
uros	Tallpeak John Doe "Roxy"
uros	Tallpeak Jolly Classic "Rocky"
uros	Tallpeak Jump Around "Remus"
uros	Tallpeak Jungle Chief "Uuno"					VASERT
uros	Tallpeak Just Joking "Jope"		C/D	0/0		SERT
narttu	Tallpeak Jin Will Win "Ninni"		B/B	0/0		SA
narttu	Tallpeak Juicy Design "Desi"		C/C	0/0		EH
narttu	Tallpeak Just Dingle About It "Jossu"

…

PENTUPÄIVÄKIRJA

Pikkuhiljaa J-pennut löysivät omat maailman parhaat kotinsa ja nyt kaikki ovat muuttaneet omiin koteihinsa, joissa elo on alkanut sujua varsin mallikkaasti. Sisäsiisteysasiat ovat kaikilla hyvällä mallilla ja jopa uusia ennätyksiä tuon asian oivalluksessa on tässä porukassa tehty: varsin fiksuja pentuja siis! Ja toki taitavia omistajia! Iloksemme muutaman pennun omistajat ovat ilmaisseet alustavasti haluavansa kokeilla vähän näyttelykehissä pyörähtelyä ja muitakin harrastussuunnitelmia tuntuu olevan, toivottavasti tästä poppoosta kuulemme vielä!

Saammeko ylpeänä esitellä teille tiimimme uusimmat vahvistukset perheineen:

Toivotamme kaikille Jiipposille Onnea matkaan elämän seikkailuun ja toivomme kaiken menevän niiden kanssa omissa perheissään toivotulla tavalla. Muistakaa pentujen perheet olla yhteyksissä, kuvia on kiva aina katsella ja niitä saa laitella vaikkapa tuonne Facebook-sivullemme!
Ja kuten kaikille on luovutushetkellä sanottu, ”neuvontapalvelu” on käytännössänne 24/7 eikä kannata ujostella jos tulee mieleen joku asia missä neuvoa tekisi mieli kysyä!

Pentujen aikataulut alkavat jossain määrin olevan selvillä. Mikrosirut pennut saavat viikolla 39 ja seuraavalla viikolla ne menevät viralliseen BAER-kuulotestiin. Eläinlääkärintarkastus on suunnitteilla viikolle 39. Rekisteripapereiden osalta emme osaa varmasti ennakoida, koska paperit ovat odotettavissa kun kyseessä on hieman poikkeuksellisempi rekisteröinti ja tarvitsemme osan dokumenteista luultavasti kirjallisena sähköisen sijaan ja tämä hidastaa mahdollisesti asiaa.

29.9.2014
Pentujen eläinlääkärintarkastus meni mallikkaasti ja ainoa huomautus tuli Jonille, jolle maininta tuli häntämutkasta mikä olikin jo tiedossa. Kaikin puolin muutoin täyden kympin lapsosia! Ja erikoismaininnalla reippaita 🙂

Torstaina on edessä kuulotesti ja sen jälkeen lapsoset ovatkin jo valmiita muuttamaan omiin koteihinsa.

PENTUJEN 5-VIIKKOISPOSEERAUKSET!
Kiitokset kuvista Marjo Suosalo.

25.9.2014
Ja taas mutkia matkalla J-pentueen kanssa! Tällä kertaa extratykytyksiä ja ylimääräistä aktiviteettia aiheutti se, että huomiseksi jo aikaa sitten varattu kuulotesti ei onnistukaan suunnitelmien mukaan YES:llä eli Yliopistollisessa eläinsairaalassa Viikissä. Heidän ainoa testejä suorittava lääkäri oli sairastunut ja sairaala ilmoitti tänä aamuna, ettei ole mahdollista millään tavalla järjestää pentujen testausta. No, minkäs sille mahtaa, ihminen se on eläinlääkärikin ja sairastumiselle ei mahda kukaan mitään. Niinpä olikin aikamoinen kiirus ja paniikki saada homma kuosiin ennenkuin pennut sovitusti lähtevät omiin koteihinsa. Viikissä emme ole aiemmin käyneetkään, koska heillä ei ole viime vuosina kuulotestejä tehtykään, eikä siis päästy sinne nytkään. Mutta onneksi on olemassa jo aikaisemmista pentueista tuttu paikka Eläinsairaala Aisti, jonne saimme testiajan onneksi nopealla aikataululla jo ensi viikolle. Tiukille menee, mutta testi on nyt 2.10 eli pentujen 7-viikkoissyntymäpäivänä. Sinänsä hieman huono uutinen oli Aistista se, että siellä kuulemme nykyään edellytetään tuo 7 viikon ikä ennen testausta ja se on auttamatta aivan liian myöhäinen aika sen suhteen, että täysin kuurot pennut saataisin tilastoihin, sillä ne on taatusti tuota ennen porukasta poimittu ja saatettu koirien taivaaseen. Ymmärrän, että ikäraja on ajateltu pentujen parasta ajatellen eli kun pennut joudutaan rauhoittamaan testiä varten niin mitä isompia ne ovat niin sitä turvallisempaa on rauhoitus. Testituloksella on aika iso merkitys kuitenkin esim. niiden pentujen osalta, jotka ovat menossa toisille kasvattajille suunnitelluiksi jalostuskoiriksi ja on aika ikävää jos suunnitelma sitten peruuntuu pennun ollessa jo luovutusikäinen. Dalmispennut ovat varsin varhaiskypsiä ja kuten viime viikolla pentuja katsomassa käyneistä katsojista moni totesi ( etenkin muiden rotujen parissa enemmän olleet), että dalmispennut vaativat kyllä todella paljon huomiota, ovat hyvin kehittyneitä ja ”elämännnälkäisiä” ja sikäli on pennun kannalta kurjaa jos se ei luovutusiässä pääse tutustumaan maailmaan laajemmin kuin kasvattajan pentulaatikossa. Parhaassa leimautumisvaiheessa pentu oppii parhaiten ja nopeiten uuden kodin rutiinit, säännöt ja kiintyy omiin ihmisiinsä. Sen sijaan hyvä uutinen ( ainakin pohjoisen kasvattajille) on se, että kuulotestilaitteisto ja sitä käyttävä eläinlääkäri löytyy nyt myös Oulusta! Täytyy alkaa perehtymään tähän testausasiaan vielä entistäkin tarkemmin ja pohtia tarkasti, mikä on oikeasti pentujen etu ja miten (ja missä) testaus meillä jatkossa toteutetaan.

Sen sijaan mikrosirut on pennuille niskaan laitettu ja eläinlääkäri on heille tulossa terveystarkastusta tekemään viikonvaihteessa. Rekisteripapereiden osalta ei ole vielä mitään tarkempaa kerrottavaa, niistä lisää siis myöhemmin 🙂

23.9.2014
Aika tuntuu kuluvan kuin siivillä! Tapahtumia on taas kertynyt sen verran runsaasti, että uutisten päivittäminen tänne kotisivulle on jäänyt hulinoiden jalkoihin. Mukavimpana hulinana on ollut iso joukko mukavia vieraita, ketä pennut ovat saaneet seurakseen viimeisen viikon aikana. Pennuille on löytynyt oikein mukavia koteja eikä myytäviä pentuja enää ole. Kiitokset kaikille mielenkiinnosta pentuettamme kohtaan.

Pennuista on otettu myös iso liuta kuvia, joiden osalta joutuu vielä hetken odottamaan ennenkuin julkaisemme 5-viikoispotretit ja pentujen ensikokemukset ulkoilmasta. Tosin ulkoilma jäikin sitten aika lyhyeksi ja kertaluontoiseksi kokeiluksi, sillä meille on iskenyt jo kunnon syksyiset kelit eli kylmää, märkää ja koleaa. Pienet pennut saavat varsin herkästi pissitulehduksen ja voivat vilustuakin ja tästä syystä koko pesueen ulkoiluttaminen ei ole järkevää. Omissa kodeissa pennut pääsevät sitten sopivan pienissä annoksissa opettelemaan ulkoilun ihanuutta.

Valitettavasti kuulumiset J-pentueprojektin tiimoilta eivät ole pelkästään hyviä tässäkään vaiheessa, jossa jo pentujen osalta voidaan henkäistä helpotuksesta. Nimittäin pentujen äiti Pipsa kehitteli harvinaisen myöhäisessä vaiheessa imetystä nisätulehduksen itselleen. Oletus on, että se on ulkoillessa onnistunut nirhaisemaan yhden nisän pään jonnekin ja tuosta nirhaumasta on päässyt sisälle joku ei-toivottu bakteeri. Antibiootti onneksi puri tähän tulehdukseen ja tilanne näyttikin jo hyvältä eikä edes pentujen vatsat menneet sekaisin äidin lääkekuurista. Mutta juuri kun huokaisimme helpotuksesta, havaittiin, että toinen nisä on niinikään tulehtunut ja selkeästi edellistä ärhäkkäämmin. Tähän nisään ei sitten tehonnut enää lääkekuuri vaan Pipsa joutui paiseen puhkaisuun, dreenien laittoon ja todella järeälle lääkekuurille. Siinä kohdassa tuli sitten myös ehdoton lääkärinmääräys lopettaa pentujen imettäminen. Onneksi tässä vaiheessa pennut olivat jo 5-viikkoisia ja kiinteä ruoka maistui jo mainiosti.

Ikävä kyllä tämäkään hoito ei lopulta tepsinyt vaan nisään kehittyi kuolio, joka jouduttiin amputoimaan maanantaina 22.9. nyt Pipsa voi olosuhteisiin nähden hyvin, mutta harmittavan vaikeaksi meni tämä pentuprojekti nyt äitikoiran näkökulmasta. Peukut pystyyn kaikki sille, että Pipsa selättää tämän ja toipuu täydellisesti! Tässä on vain hyvä esimerkki siitä, että ei se ihan niin yksinkertaista ja riskitöntä tämä koirien kasvattaminen ole vaikka kyseessä olisi näinkin elinvoimainen ja perusterve rotu.

15.9.2014
Saanko esitellä, Tallpeak J-pentue (ikää 4 viikkoa):

---

12.9.2014
Hieman surullisia uutisia pentulaatikon reunalta. Kovasta toivomuksesta ja kuulohavaintojen löytämisyrityksistä huolimatta kaksi tytöistä oli kuuroja ja ne on saateltu viimeiselle matkalle. Ikävä kyllä tämä kuurous on dalmatiankoirissa väriin liittyvä ominaisuus, jonka esiintymistä ei pystytä ennustamaan eikä siihen voi vaikuttaa. Kuulo kehittyy aikaisessa solujakautumisvaiheessa yhdessä värien geenien kanssa ja valkoinen pääväri aiheuttaa riskin kuulon epänormaalille kehittymiselle. Sama riesa vaivaa myös muita valkoisia rotuja kuten bullterrierit, parson russelinterrierit, jack russelinterrierit, englanninsetterit, bordercolliet jne.jne. Näistä pentujen kuulohavainnoista varmistuminen on kasvattajan rooleista yksi tärkeimmistä, jotta voidaan varmistaa, että uusiin koteihin annetaan vain aistitoiminnallisesti normaaleja pentuja. Dalmis on rotuna sen verran suuri, voimakas, vilkas ja omatoiminen, ettei kuuron koiran kanssa pärjääminen yhteiskunnassamme ole mahdollista. Kun koira ei kuule, se ei pysty ennakoimaan tilanteita ja joutuu liian usein yllätetyksi. Dalmiksella ei myöskään ole luontaista kontaktia omistajaansa samalla tavalla kuin esim. paimenkoirilla, jotka luontevasti katsomalla omistajaansa vähän väliä kysyvät ohjeita. Kuuron dalmiksen huomion kiinnittäminen on mahdotonta ja se aiheuttaa merkittävän vaaratilanteen myös ympärillä oleville sivullisille esim. koiran päästessä vapaaksi ja juostessa keskelle autotietä. Tästä syystä kaikki vastuuntuntoiset kasvattajat hoitavat ikävän velvollisuutensa yhteiskuntaamme kohtaan siinä, ettei riskiyksilöitä luovuteta eteenpäin vaan ne nukutetaan heti kun voidaan olla varmoja, ettei minkäänlaisia kuulohavaintoja pennussa ole.

Normaaliarjessa ei sen sijaan ole mitään merkitystä sillä, että kuuleeko pentu molemmilla vai vain toisella korvallaan, pääasia on, että se kuulee!

4.9.2014
Pennut täyttävät tänään 3 viikkoa ja pikkuhiljaa aletaan suunnitella kiinteän ruuan maistelusessiota. Toistaiseksi pennut ovat olleet varsin tyytyväisiä ja pulleita pelkällä maitodieetillä. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät niin melkoista ruokasotaa on tiedossa, dalmispennut yleensä oivaltavat varsin ripeästi mistä on kyse kiinteän ruuan syömisessä ja lautaselle luistellaankin vauhdikkaasti. Kuitenkin pennuilla on usein tuo motoriikka sen verran vielä hakusessa, että lopputuloksena päädytään usein keskellä lautasta sen sijaan, että oltaisiin siistissä rivissä lautasen ympärillä siemailemassa hienostuneesti ruokaa. Lisäksi pennuilla on taipumus vielä tuuppia toisiaan, jonka seurauksena osa porukasta on aika kuorrutettu ruualla kun suoritus on valmis 🙂 Itse uskon vakaasti siihen, että pennuille on hyvä opettaa aivan pienestä pitäen mahdollisimman luonnollinen koiraeläimen ruokailurutiini, mikä tarkoittaa sitä, että ne ovat ruoka-annoksen ääressä porukassa ja joutuvat hieman tönimään toisiaan ruuan saamiseksi. Kilpailu aikaansaa terveen koiraeläimen ruokailutavan eli sen, että kuppi syödään samantien tyhjäksi kun se eteen laitetaan. Vaikka meillä ruokaa tarjoillaan runsaasti, ei kuitenkaan ole tarkoitus ylensyöttää pentuja, joka vain aiheuttaa niille vatsavaivoja ja tukalaa oloa. Puhumattakaan siitä minkälaisille ongelmille ylipaino kasvuiässä koiranpennun altistaa. Nälän tunne on normaalia ja senkin opettelu on osa pennun kasvua, pennuille siis saa tulla nälkä aterioiden välillä. Meillä pennut aloittavat ruokailuun totuttelemisen Eukanuba Puppy start-ruualla, joka on tehty nimenomaan pentujen ensimmäiseksi ruuaksi; se on erittäin vatsaystävällistä ja maistuvaa. Tällaisella erikoisruualla takaamme sen, että pentujen vatsat alkavat toimia toivotulla tavalla heti alusta lähtien eikä turhia ripuleita tai oksenteluita ole toivon mukaan luvassa sitten aikuisenakaan. Ruuansulatuselimistön kehittyminen ja toiminta on ensisijaisen tärkeä asia pennun myöhemmän kehityksen ja kasvun kannalta ja määrittää pitkästi myös sen herkkävatsaisuutta aikuisiässä. Tästä syystä meillä kiinnitetään erittäin tarkkaa huomiota pentujen ruokintaan heti alusta alkaen. Pikkuhiljaa ennen luovutusta pennut sitten siirtyvät Large-puppy penturuokaan, jota suosittelemme niille koko kasvuiän ajan. Dalmis on kokoluokaltaan sen kokoinen koira, että kasvuajan vääränlainen ruokinta voi altistaa sen luuston ja nivelten kasvuhäiriöille, jos tuohon asiaan vaikuttaa suuressa määrässä myös perimä. Me olemme olleen toistaiseksi siinä iloisessa asemassa, että kasvatit ovat annettuja ruokailuohjeita noudattaneet ja ongelmilta on vältytty.

Pikkuhiljaa alkaa valmistua myös TALLPEAK DALMATIANKOIRANOMISTAJAN KÄSIKIRJASTA versio 2014. Tämän erittäin kattavan lähes 50-sivuisen opuksen saavat pentujen uudet omistajat käteensä kun tulevat ensimmäistä kertaa tutustumaan pentuihin. Tarkoitus on lueskellä ohjeet läpi ennen pennun taloon muuttamista, koska useinkaan aikaa lukemiselle ei juuri ole kun pentu on taloon muuttanut. Olen myös katsonut parhaaksi kerätä yleisimmät neuvoni, yleisimmät kysymyksenne ja muut perusohjeet kirjoihin ja kansiin, koska usein se pentulaatikon laidalla käyty keskustelu unohtuu pentujen ihailun rinnalla ja toisaalta ja on kiva voida tarkistaa asioita jostain Suomessa pätevästä kirjallisesta lähteestä kun jo eletään arkea koiran kanssa. Valitettavasti suurin osa kirjaston koiraoppaista on käännöstöitä ja ne eivät päde Suomen oloissa ja taas toisaalta netti on pullollaan kaikenlaisten muka-tietäjien täysin päättömiä ohjeita.

28.8.2014
Pennut ovat nyt kaksiviikkoisia ja alkavat olla jo kohtalaisen omatoimisia. Melkoista vauhti porhalletaan menemään ja pikkuhiljaa alkavat näkimet avautua ja maailmaan ihmetellään kirjaimellisesti huuli pyöreänä. Kaikki näyttää edelleen hyvältä sekä Pipsan, että pentujen osalta. Muistinhan muuten jo kertoa, että kaikki pennut ovat mustapilkkuisia?

21.8.2014
Kaikki hyvin pentulaatikossa! Kasvupyrähdyksiä on jo otettu ja selkeästi tässä vaiheessa ”kahdenlaista porukkaa” on laatikossa. Osa on melkoisia mörssäreitä (äitiinsä tullut? Jolle myös pentuna pöperö maistui…) ja niillä on melkoisen eksponentiaalinen painon kehityskäyrä ja sitten on sellainen trendikkäämpi fitness-joukkue, joka nostaa painoaan hieman maltillisemmin. Saapa nähdä jääkö sitten aikuisena porukkaan vähän isommat ja vähän pienemmät, vai tasoittuuko erot kasvun myötä. Tällaisessa täysin ulkosiitosyhdistelmässä on vaikeampi ennustaa aina kokoja (tai muutakaan) kuin linjasiitoksessa. Elinvoimaa tuntuu kyllä laatikossa olevan, välillä jopa ääntäkin jo, jos kaikki ei mene pentujen mielen mukaan. Ensimmäiset karkausyritykset pentulaatikosta on jo nähty, sinänsä varmaan ennätys kun ei silmätkään ole vielä auki…. Pipsa on osoittautunut oikein supermammaksi ja hoitelee jo hyvällä rutiinilla pentusia.

14.8.2014
Tänään koitti se jännä päivä kun pennut päättivät tulla maailmaan hyvässä järjestyksessä! Kaiken kaikkiaan voimme taas todeta, etteivät nuo ennakkoennustusmetodit tunnu toimivan meidän kohdalla laisinkaan. Odotetun 6-7 pennun sijaan niitä plopsahtelikin kokonainen täys kymppi ja vieläpä tasajoukkueena eli viisi poikaa ja viisi tyttöä! Synnytys meni varsin mallikkaasti tosin kesti aika pitkään, mutta jokainen pentu oli varsin elinvoimainen ja vauhdikas heti alusta alkaen. Näyttäisi siltä, että kaikki ovat mustapilkkuisia. Yhdellä urospennulla on aivan hännänpäässä pieni kauneusvirhe koukero ja se rekisteröidään siis EJ-rekisteriin ja myydään edullisemmin lemmikiksi.

Hassuja tapoja tuntuu tälläkin pentueella löytyvän heti alusta saakka. Heti pari tuntia syntymänsä jälkeen ekat pennut nousivat jo jaloilleen ja tapailivat juoksuaskeleita, sangen erikoista. Pennuilla on myös suurehkot korvanläpykät, joita ne innokkaasti heiluttelevat (dumboja…?!). Kyllä näitä seuratessa tovi vierahtää ihan huomaamatta!

Pipsa kävi tiineyden loppuvaiheilla röntgenissä, jotta saadaan kohtuullisen tarkka kokonaiskuva odotettavissa olevien pentusten lukumäärästä. Vallan sopivankokoinen joukkio siellä sitten näytti myllertävän kun 6-7 laskettiin pieniä ”vetoketjuja” (selkärankoja) emän vatsasta. Nyt vaan pidetään peukut pystyssä, että sieltä tulee toivotun kaltaisia lapsukaisia!
Pipsan pentuja odottaneita on jonkin verran, mutta mahdollisesti muutama pentu voi olla vielä vailla omaa kotia, jos siis suunnittelet dalmatiankoiranpennunhankintaa niin ota rohkeasti yhteyttä ja kysy lisää!

Kesäkuun alussa 2014 elimme jännittäviä aikoja. Nimittäin oli sovittu, että kahden epäonnekkaan astutusyrityksen jälkeen dalmatiankoiranarttu Pipsan kohdalla yritetään vielä kerran, jos se aloittaa juoksunsa ennen 6-vuotissyntymäpäiviään ja jos vasta sen jälkeen niin Pipsa saa jäädä ”vanhaksi piiaksi”. Pipsan kanssa lisähaastetta pentuhaaveisiin on tuonut sen varsin huomaamattomat kiimat, juoksut kestävät varsin vähän aikaa eikä vuotoa tms. oireita ole juurikaan. Odotusarvo kun lisäksi oli, että voi olla ettei Pipsaa ole tarkoitettu äidiksi eli ettei se tiinehtyisi ollenkaan niin jännitystä oli yltä kyllin. Kolme peräkkäin mönkään mennyttä astutusta lannistaa helposti optimistisimmankin!

Meillä oli monta vaihtoehtoista suunnitelmaa, että kenestä voisi tulla Pipsan pesueen isukki, valitettavasti luovuimme Skottiksen käyttämisajatuksesta kun se kaksi kertaa jo meni harakoille. Lopulta päätimme leikkia upporikasta ja rutiköyhää ja varmistimme yhteistyökasvattajamme suostumuksen sille, että käyttäisimme Pipsalle jo edesmenneen erittäin menestyksekkään uroksen pakastesiementä. Kyseinen uros on lisäksi osoittautunut erittäin hyväksi siitoskoiraksi, joten sikälikin mahdollisuus houkutteli! Niinpä Pipsa sitten keinosiemennettiin 15.6. sunnuntaina kun verikokeet osoittivat, että kiiman vaihe olisi hedelmöittymiselle otollinen.

Ja tällä kertaa meillä oli tuuria!!! Ultraa ei edes tiineyden puolivälissä tarvittu koska oli aivan selvää, että Pipsalla on selvä pentupötsi!